Ajankohtaista

Vuoden Tiedekynä -palkinto Tiede & Edistyksen artikkelille

 

Vuoden Tiedekynä -palkinnon voittaja-artikkeli tarttuu ikäepäilyn kulttuuriin maahanmuuton hallinnassa


Koneen Säätiön 25 000 euron suuruisen Vuoden Tiedekynä -palkinnon saa tänä vuonna dosentti Anna-Maria Tapaninen<!--more--> artikkelillaan "Rajalla laboratoriossa: iän arviointia, iän määrittämistä ja ikämääräyksiä", joka on ilmestynyt Tiede & Edistys -lehden numerossa 3/2018.

Artikkeli käsittelee iän määrittämistä tilanteissa, joissa turvapaikkaa hakevilta nuorilta puuttuvat luotettavina pidetyt asiakirjat. Tapaninen osoittaa, kuinka viranomaiset kohtelevat epävarmaa tietoa iästä täysin varmana tietona, vaikka ikäanalyysit ovat kiistanalaisia ja niihin liittyy suurta tulkinnanvaraisuutta. Iän määrittelystä onkin tullut yksi työkalu Suomen tiukan turvapaikkapolitiikan noudattamisessa. Tiedekynä-palkinnon saajan valitsi 14 ehdokkaan joukosta emeritaprofessori Riitta Jallinoja.

"Iän arvioinnista ei ole aiemmin julkaistu yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia Suomessa eikä muuallakaan vaan ainoastaan kapea-alaisia selvityksiä. Artikkeli perustuu monipuoliseen haastatteluaineistoon ja kirjallisiin lähteisiin. Tapaninen on haastatellut maahanmuuttoviranomaisia, oikeushammaslääkäreitä ja geneetikkoja, kansalaisjärjestöjen asiantuntijoita ja asianajajia sekä asianosaisia. Lisäksi hän on tutkinut hallinnollisia dokumentteja ja oikeuden päätöksiä."

Lue palkintoperustelut kokonaisuudessaan sekä voittaja-artikkeli Koneen säätiön uutisesta.

Avoin kirjoituskutsu - Humanismin suuntia

Humanismista on vaikea saada otetta. Se viittaa yhtäältä joukkoon filosofisia suuntauksia ja kantoja, toisaalta joukkoon tutkimus- ja koulutusaloja, joiden määrä on historian kuluessa vaihdellut. Klassisiin ihmistieteisiin on kapeimmillaan luokiteltu vain klassisten kielten, retoriikan, filosofian, historian ja runousopin tutkijat. Myöhempinä aikoina humanistisilla tieteillä on viitattu kaikkiin kulttuuria ja yhteiskuntaa käsitteleviin  tieteenaloihin. Humanististen tieteiden kirjoa yhdistävinä tekijöinä mainitaan usein joukko humanismia edustavia ihanteita, kuten kriittinen ja itsenäinen ajattelu, tieteellinen rationaalisuus, eettisyys, oikeudenmukaisuus ja toisten kunnioittaminen.

Kuuluisassa kasvatusfilosofisessa humanististen tieteiden apologiassaan Talouskasvua tärkeämpää (2011) Martha Nussbaum pitää humanististen tieteiden roolia jopa välttämättömänä demokratian ja hyvän elämän kannalta. Humanismissa onkin kyse perustavasta, mutta historiallisesti muuttuvasta kytkennästä oikeanlaisen koulutuksen, maailmankuvan ja toiminnan välillä. ”Humanismi ei ole mikään historiallinen vakio. Kysymys, mitä humanismi on, on ikuisesti avoin. Jokaisen aikakauden on yritettävä vastata siihen omalla tavallaan,” totesi Georg Henrik von Wright vuonna 1976 pitämässään esitelmässä ”Humanismi – taisteleva elämänasenne”.

Mutta onko humanisteilla yksinoikeus humanismiin? Tekeekö tietynlaisten tieteellisten ongelmien tutkiminen humanisteista parempia ihmisiä? Humanismiin ja humanistisiin tieteisiin liitetyt eettiset ja kulttuuriset ihanteet eivät ole tänä päivänä selviö. Teoreettisen humanismikritiikin juuret ulottuvat pitkälle edeltävälle vuosisadalle – meidän aikanamme tämä toteutuu eläinoikeus- ja ympäristöaktivistien ihmiskeskeisyyteen kohdistamassa kritiikissä. Samaan aikaan humanismista käydyn filosofisen debatin kanssa humanistisen tutkimuksen asema ja arvostus on muuttumassa, tarkasteltiinpa sitten tutkimusrahoitusta, yliopistopolitiikkaa tai julkisessa keskustelussa esitettyjä näkemyksiä humanistisen tutkimuksen merkityksestä. Digitaaliset ihmistieteet uudistavat humanististen tieteiden käytäntöjä ja tutkimuskysymyksiä, ja humanististen tieteiden piirissä syntyneet kysymyksenasettelut voivat laajeta myös luonnontieteiden puolelle, kuten ihmismaantieteessä tai monitieteisessä kertomuksen tutkimuksessa. Olemme tilanteessa, jossa kysymys humanismin suunnasta tai paremminkin suunnista tulisi asettaa uudelleen.

Tiede&Edistyksen Humanismin suuntia -teemanumeroon toivotaan artikkeleita, esittelyjä ja katsauksia, joissa käsitellään humanismia ja humanistisia tieteitä historiallisesti, ideologisten kamppailujen tai tulevaisuuden haasteiden näkökulmasta. Käsiteltäviä aiheita voivat olla esimerkiksi:

  • Humanismin arkeologia: miten humanismi kehittyi?
  • Humanismiin liittyvät ideologiset kamppailut: antihumanismi, posthumanismi ja transhumanismi 
  • Digitaaliset ihmistieteet: paradigman murros? 
  • Humanistiset tieteet vs. luonnontieteet: Mikä on humanistinen itseymmärrys suhteesta luonnontieteisiin?
  • Humanistit ja yliopiston idea: mikä on humanististen tieteiden tulevaisuus Suomessa ja kansainvälisesti?

Toivomme vertaisarvioitavia artikkeleita, tutkimusesittelyjä ja esseemuotoisia kirjoituksia. 

400 sanan abstraktit pyydetään toimittamaan 17.5. 2019 mennessä osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. . Sähköpostin otsikkona tulee olla "Humanismin suuntia". Toimituskunta valitsee abstraktien perusteella joukon teemanumeroon suunnattuja tekstejä, joiden kirjoittajia pyydetään toimittamaan valmiit käsikirjoitukset tutustuttavaksi 1.9.2019 mennessä. Tämän jälkeen käsikirjoitukset käyvät läpi normaalin vertaisarviointi- ja toimitusprosessin. 

Teemanumeron toimittamisesta vastaavat Tiina Käkelä ja Karoliina Lummaa. 

Tiede&Edistys/ teemanumero: Humanismin suuntia-teemanumero

 

Humanismista on vaikea saada otetta. Se viittaa yhtäältä joukkoon filosofisia suuntauksia ja kantoja, toisaalta joukkoon tutkimus- ja koulutusaloja, joiden määrä on historian kuluessa vaihdellut. Klassisiin ihmistieteisiin on kapeimmillaan luokiteltu vain klassisten kielten, retoriikan, filosofian, historian ja runousopin tutkijat. Myöhempinä aikoina humanistisilla tieteillä et onvat laajentuneet kattamaanviitattu kaikkiin kulttuuria ja yhteiskuntaa käsitteleviin ät tieteenaloihinat. Humanististen tieteiden kirjoa yhdistävinä tekijöinä mainitaan usein joukko humanismia edustavia ihanteita, kuten kriittinen ja itsenäinen ajattelu, tieteellinen rationaalisuus, eettisyys, oikeudenmukaisuus ja toisten kunnioittaminen. Kuuluisassa kasvatusfilosofisessa humanististen tieteiden apologiassaan Talouskasvua tärkeämpää (2011) Martha Nussbaum pitää humanististen tieteiden  roolia jopa välttämättömänä demokratian ja hyvän elämän kannalta. Humanismissa onkin kyse perustavasta, mutta historiallisesti muuttuvasta kytkennästä oikeanlaisen koulutuksen, maailmankuvan ja toiminnan välillä. ”Humanismi ei ole mikään historiallinen vakio. Kysymys, mitä humanismi on, on ikuisesti avoin. Jokaisen aikakauden on yritettävä vastata siihen omalla tavallaan,” totesi Georg Henrik von Wright vuonna 1976 pitämässään esitelmässä ”Humanismi – taisteleva elämänasenne”.

 

Mutta onko humanisteilla yksinoikeusmonopoli humanismiin? Tekeekö tietynlaisten tieteellisten ongelmien tutkiminen humanisteista parempia ihmisiä? Humanismiin ja humanistisiin tieteisiin liitetyt eettiset ja kulttuuriset ihanteet eivät ole tänä päivänä selviö. Humanistisen tutkimuksen asema ja arvostus on muuttumassa, tarkasteltiinpa tutkimusrahoitusta ja yliopistopolitiikkaa tai julkisessa keskustelussa esitettyjä näkemyksiä humanistisen tutkimuksen merkityksestä. Humanismiin ja humanistisiin tieteisiin liitetyt eettiset ja kulttuuriset ihanteet eivät ole tänä päivänä selviö. Teoreettisen humanismikritiikin juuret ulottuvat pitkälle edeltävälle vuosisadalle meidän aikanamme tämä toteutuu eläinoikeus- ja ympäristöaktivistien ihmiskeskeisyyteen kohdistamassa kritiikissä. Samaan aikaan humanismista käydyn filosofisen debatin kanssa Humanismin ihmiskeskeisyyttä ovat kritisoineet paitsi eläinoikeus- ja ympäristöaktivistit myös humanistitutkijat. humanistisen tutkimuksen asema ja arvostus on muuttumassa, tarkasteltiinpa sitten tutkimusrahoitusta, yliopistopolitiikkaa tai julkisessa keskustelussa esitettyjä näkemyksiä humanistisen tutkimuksen merkityksestä. Digitaaliset ihmistieteet uudistavat hHumanististen tieteiden käytäntöjä ja tutkimuskysymyksiä uudistavat myös digitaaliset ihmistieteet, ja humanististen tieteiden piirissä syntyneet kysymyksenasettelut voivat laajeta myös luonnontieteiden puolelle, kuten ihmismaantieteessä tai monitieteisessä kertomuksen tutkimuksessa.. Olemme tilanteessa, jossa kysymys humanismin suunnasta tai paremminkin suunnista tulisi asettaa uudelleen.humanismi-sana kaipaa kipeästikaipaa kipeästi humanististen tieteiden perinteistä hyvettä – käsitteenmäärittelyä.

AVOIN KIRJOITUSKUTSU: Talous ja ympäristö – kritiikin näkökulmia

Talous on yhteiskunnan ja luonnon välistä aineenvaihduntaa. Tämä on todettu vaihtelevin termein Aristoteleesta lähtien lukemattomina muunnelmina. Aineenvaihdunta on prosessi, joka muuttaa väistämättä molempia osapuolia. Jotta prosessi voisi jatkua, muutokset eivät saa vaarantaa sen perusteita. Ympäristön tila on siis kestävän taloudenpidon olennainen koetinkivi.

Tätä päättelyä on vaikeaa uskottavasti kiistää. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, millainen koetinkivi ympäristö tarkalleen ottaen on. On esitettävä täsmentäviä kysymyksiä: Millaiset ympäristön muutokset johtavat suhteen vaarantumiseen? Mitkä taloudenpidon muodot ja tavat ovat aiheuttaneet, aiheuttavat tai voivat aiheuttaa haitallisia muutoksia? Miten taloudenpitoa tulisi muuttaa? Millaiset muutokset taloudenpidossa ovat mahdollisia? Kuinka nopeasti muutokset ovat mahdollisia?

Edelliset kysymykset kohdistuvat siihen, miten kykenemme ongelmia hahmottamaan. Niiden taustalla on kuitenkin perustavampia kysymyksiä taustanaan se, että sekä talous että ympäristö ovat ”kokonaisuudessaan” suoranaisen havainnoinnin ulottumattomissa. On mahdotonta täsmällisesti sanoa, mitä talous tai ympäristö ”kokonaisuudessaan” käsittää. Tarvitaan teoreettisia jäsennyksiä.

Mutta juuri tästä toteamuksesta seuraa keskeinen ongelma: Mikä on taloutta ja ympäristöä koskevien teoreettisten katsomusten ja materiaalisen todellisuuden suhde? Voimmeko puhua taloudesta ilman teoreettisia sitoumuksia, jotka peittävät ainakin osan talouden materiaalisesta todellisuudesta taakseen? On vaikea erottaa toisistaan talous 'sinänsä' ja taloutta koskevat teoriat, ja siksi myös talouden suhde muuhun luontoon hämärtyy.

Joseph Schumpeter tiivisti suhteen lähes inhorealistisen suoraviivaisesti: ”Tietyn tosiasian tärkeydellä ihmiskunnan hyvinvoinnille ja tuon tosiasian tärkeydellä talousteorian selityspyrkimyksille ei ole mitään suhdetta toisiinsa.” Toteamuksensa hän perusteli talouden omalakisuudella. Schumpeter oli yksi 1900-luvun tarkkanäköisimmistä talousteoreetikoista, mutta ympäristön merkityksen suhteen hän oli sokea: talousteoriat nimittäin useimmiten peittävät niiden luonnon elementtien materiaalisuuden, joihin talous itse asiassa perustuu.

Ympäristöperustaisen kritiikin tulisi ylittää tämä sokea piste. Siihen ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ja vakuuttavaa kritiikin näkökulmaa. Vaihtoehtoisia lähestymistapoja on lukuisia. Useat kriittiset näkökulmat ovat saavuttaneet vakaan aseman myös akateemisessa keskustelussa, mutta niiden välillä on myös huomattavia eroja. Näiden näkökulmien esittely, vertailu ja arviointi on ajankohtainen tehtävä.

Kutsumme artikkelitarjouksia Tiede & edistys -lehden teemanumeroon, joka on omistettu ympäristöperustaiselle talouden kritiikille. Kohdennus on vapaa – teemat ovat kirjoittajien itsensä valittavissa. Tavoittelemme yksittäisten kirjoitusten osalta täsmällisyyttä ja kokonaisuuden osalta moninaisuutta: mieluummin monia tarkkoja analyyseja erilaisin perustein kuin yleisluonteista normatiivista voivottelua.

Tiede & edistys on referee-julkaisu eli kaikki lehdessä julkaistavat tutkimusartikkelit käyvät läpi vertaisarvioinnin. Käytössä on anonymisoitu referee-prosessi: julkaisupäätös tehdään kahden ulkopuolisen arvioijan antaman lausunnon perusteella.

Toivomme vertaisarvioituja artikkeleita, tutkimusesittelyjä ja esseemuotoisia kirjoituksia. 400 sanan abstraktit pyydetään toimittamaan 30.9.2018 mennessä osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. . Sähköpostin otsikkona tulee olla "Talouskritiikki". Toimituskunta valitsee abstraktien perusteella joukon teemanumeroon suunnattuja tekstejä, joiden kirjoittajia pyydetään toimittamaan valmiit käsikirjoitukset tutustuttavaksi 15.1.2019 mennessä. Tämän jälkeen käsikirjoitukset käyvät läpi normaalin vertaisarviointi- ja toimitusprosessin. Esittelyjä-erittelyjä-palstalle tarkoitettujen kirjoitusten määräaika on helmikuun loppu 2019.

 Kokonaisuuden toimittamisesta vastaavat Yrjö Haila, Mikko Jakonen ja Tero Toivanen.

TAIDETUTKIMUS — TAITEEN JA TUTKIMUKSEN LEIKKAUSKOHTIA

Tiede & edistys -lehden ensimmäisen taidetutkimus-teemanumeron (4/2017) julkistustilaisuus

Aika ja paikka: keskiviikkona 14.2. klo 17.30–19, Taideyliopiston rehtorin toimisto, Töölönkatu 3 A, 4. kerros, Bottan iso neuvotteluhuone, nh Taito.

Missä määrin taiteen keinoin etenevän tutkimisen ratkaisevat kohdat ovat menetelmällisiä ja kielellisiä? Onko taiteellisessa tutkimuksessa kyse kokonaan toisenlaisista kysymystenasetteluista kuin tutkimuksessa, jolle taiteen ilmiöt ovat tutkimuskohteita? Jos taide on omalakinen kieli ja väylä avata näkymiä ilmiöiden ja olemisen tasoihin sanallisen ilmaisun tuolla puolen, niin miten tuoda esiin sen ehtoja ja jäsennyksiä tutkimuskontekstissa? Miten asettaa, muodot, rytmit ja sanomisen tilat?

Taiteellisessa tutkimuksessa teokset ja taiteen käytännöt ovat tutkimuksen ytimessä monin tavoin. Kokeellisuus, prosessi, kokemuksellisuus ja toisin sanominen ovat termejä, jotka usein kaikuvat taiteellisen tutkimuksen seminaareissa ja työpajoissa. Tutkivilla taiteilijoilla ei ole tukenaan, jos ei taakkanaankaan, yhtä lailla kauas ulottuvaa artikuloitua tutkimusperinnettä kuin tieteen taustasta ponnistavilla taiteentutkijoilla. Taiteen ja tutkimuksen leikkauspisteessä tutkimuskirjoittamisen akateemiset perinteet ja tieteellisyyden kriteerit ovat sekä haastajia että haastettuja.

Toisinaan on esitetty, että taiteellinen tutkimus demokratisoisi tiedontuotannon instituutioita ja purkaisi niihin kerrostuneita valtarakenteita. Toisin kuin yliopistoraami ja siihen liittyvät tutkimuspoliittiset etupiirikamppailut antavat helposti ymmärtää, niin taiteellisessa tutkimuksessa on kuitenkin paljon muutakin pelissä kuin ”etulinjat” – toisaalta jonkinlaisen avantgarden ja toisaalta eduntavoittelun mielessä. Pelissä ovat myös ja ehkä jopa ennen kaikkea monenlaiset ennakkoehdot, kynnykset, sävyt ja intensiteetit, ylipäänsä tiedonmuodostuksen tilannekohtaiset ehdot. Näihin ehtoihin kuuluu myös tutkimuspoliittisia kamppailuja laajempi kehys, jossa voi tarkastella yliopiston muuttumista koulutusteollisuudeksi, tutkimuksen muuttumista luovan teollisuuden aineettomaksi työksi ja taitelija-tutkijan muuttumista yrittäjäksi. 

Tilaisuudessa taiteen ja tutkimuksen yhteiskunnallisista, poliittisista ja aistimuksellisista leikkauspisteistä. keskustelevat Taideyliopiston tutkimuksen vararehtori Lauri Väkevä, numeron toimittajat Mika Elo, Tuija Kokkonen ja Maiju Loukola sekä numeron kirjoittajista Tero Heikkinen, Petri Kaverma, Tuula Närhinen ja Denise Ziegler.

Vapaa pääsy, tervetuloa!

MITÄ ANTROPOSEENI TARKOITTAA?

TIEDE & EDISTYS-LEHDEN ANTROPOSEENI-TEEMANUMERON JULKISTUSTILAISUUS

Paikka ja aika: Antikvariaatti Sofia (Vuorikatu 5, Helsinki), keskiviikkona 17.5 klo 18–20

Ihmiskunnasta on tullut maapallon toimintaa muuttava geologinen voima. Ihmisen planeetan ekosysteemeihin kohdistama vaikutus päihittää jopa suuret luonnonvoimat kuten asteroidin törmäykset tai tulivuoren purkaukset. Tulevaisuuden geologit kaivavat maakerrostumista esiin lähinnä ihmisen jälkeensä jättämää muovia, betonia ja broilerin luita. Ihminen on sysännyt maapallon suopealta holoseenin aikakaudelta arvaamattomalle kurssille. Olemme siirtyneet uuteen geologiseen aikakauteen, antroposeeniin, ihmisen aikaan.

Edelliset toteamukset ovat tuttuja parhaillaan kiihkeästi käytävästä antroposeeni-keskustelusta. 2000-luvun alussa antroposeenista keskustelivat lähinnä luonnontieteilijät, mutta viime vuosina käsitteestä on tullut yhä useammin myös humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden tutkimuksen sekä populaarien kirjoitusten ja taiteellisten hankkeiden kohde. Antroposeenissa on vahvasti 2000-luvun akateemisen iskusanan piirteitä.

Antroposeeniteesi vie kuitenkin tutkimuksen, ajattelun ja politiikan perustaviin hankaluuksiin. Antroposeenissa ei ole kyse vain yksittäisistä tosiasioista, tieteen tuloksista ja niiden oikeasta tulkinnasta, siis epistemologiasta, vaan myös keskustelun ontologisista sitoumuksista. Harvassa yhteiskunnallisen ajattelun kohtaamassa asiassa on hankalampaa tietää, mistä itse asiassa puhutaan: Mitä on se luonto, jonka ihmisen toiminta on tuhoamassa? Mitä on se politiikka, jota ”me ihmiset” olemme tähän saakka toteuttaneet, ja jonka nyt täytyisi ottaa ensimmäistä kertaa huomioon myös meidän planeettamme?

Vaikka esimerkiksi ilmastonmuutos on tieteen näkökulmasta ilmiönä päivänselvä, sitä koskeva keskustelu on hankala poikkeuksellisella tavalla. Tämä siksi, että keskustelun ytimessä toimiva erimielisyys ei koske vain faktoja vaan myös niitä perustavanlaatuisia eroja, jotka yhteiskunnallisina, sukupuolittuneina, rodullistuneina ja maantieteellisinä tuottavat nämä tosiasiat. Mistä asemasta antroposeeni-keskustelun tosiasiat todetaan? Kenen ääni kuullaan? Kuka on vastuussa antroposeenin ympäristötuhoista? Millä termeillä globaalien ympäristökriisien edessä tehtävistä poliittisista päätöksistä pitäisi ylipäätään keskustella? Voiko politiikkaa todella tehdä globaalista näkökulmasta ja koko ihmiskunnan nimissä?

Tiede & edistyksen Antroposeeni-teemanumero ottaa monipuoliseen kriittiseen tarkasteluun antroposeenin käsitteen ja siitä käytävän keskustelun. Numeron kirjoituksia yhdistävänä tavoitteena on paljastaa antroposeeni inspiroivana mutta jännitteisenä tutkimuksen ja politiikan kenttänä – erojen ja ristiriitojen näyttämönä.

Tilaisuudessa antroposeenista keskustelemassa numeron kirjoittajista Tuomo Alhojärvi, Tero Toivanen, Ari Korhonen ja professori Tuija Pulkkinen.

Vapaa pääsy, tervetuloa!

Facebook-tapahtuma https://www.facebook.com/events/121816955048861/

 

Sivu 1 / 4

Uusin lehti

TE FB kansi

JULKAISIJA

Tutkijaliitto

Login Form