Feministiset tulkinnat sukupuolesta ja ruumiillisuudesta Arendtin ajattelussa

  • Tulosta

Artikkeli tarkastelee kriittisesti feministisiä tulkintoja Hannah Arendtin (1906–1975) poliittisesta filosofiasta, keskittyen erityisesti sukupuolen ja ruumiillisuuden tematiikkaan. Osoitan, että viime vuosikymmenten aikana sekä Arendtia puolustavat, että tätä kritisoivat feministiset teoreetikot (esim. teoksessa Honig, toim. 1995) ovat lähestyneet Arendtin ajattelua miltei yksinomaan The Human Condition -teoksen kautta, keskittyen joko teoksen toisessa luvussa esitettyyn julkisen ja yksityisen tilan erotteluun tai viidennessä luvussa muotoiltuun toiminnan teoriaan. Tästä johtuen muissa teoksissa esiintyviä, feminististen teorioiden ja poliittisten kysymysten kannalta merkittäviä teemoja, kuten vallan, vapauden ja ihmisoikeuksien suhdetta, on tutkittu vähemmän. Väitän, että toisin kuin on aiemmin esitetty, Arendtin haluttomuus teoretisoida sukupuolta poliittisena kysymyksenä on itse asiassa poliittinen kanta identiteetti-politiikkaa, ei feminismiä vastaan.

Feminist Interpretations of Gender and Embodiment in Arendt’s Thought

The article examines critically feminist interpretations of Hannah Arendt’s (1906–1975) political philosophy, with a particular focus on the themes of gender and embodiment. I show that during the past decades, both those feminist theorists who criticize Arendt as well as those who defend her have approached Arendt’s thinking almost exclusively through The Human Condition, focusing on either the second chapter and the public/private-distinction, or the concept of action in the fifth chapter of the book. As a result, other works that contain important themes for feminist theorizing – such as power, freedom and human rights – has been studied less. I contend that contrary to previous claims, Arendt’s reluctance to theorize gender as a political question is in fact not a statement against feminism, but an objection to identity politics.