Jean-Luc Nancyn ontologian eetos ja praksis

Artikkeli tarkastelee Nancyn väitettä, jonka mukaan hänen kanssaolemisen ontologiansa on samalla oltava myös eetosta ja praksista. Kuinka tämä tulisi ymmärtää ja mitä siitä
seuraa? Kysymystä lähestytään Nancyn Heidegger-tulkinnan ja hänen oman
singulaarisen pluraalisen olemisen ajattelunsa lähemmän tarkastelun kautta. Käy
ilmi, että ontologia, etiikka ja toiminta lankeavat yhteen kun ymmärretään,
että oleminen itsessään on mieltä ja sen ajatteleminen välittömästi
vastuullisen suhteen avautumista tähän mieleen. Keskeisessä asemassa on myös
Nancylle tärkeä ajatus mielen jakamisesta, samoin kuin merkityksellistä kieltä
edeltävästä alkuperäisen puhuttelevuuden ulottuvuudesta, jossa myös kysymys filosofian
suhteesta omaan esitykseensä nousee esiin uudella tavalla. Lopulta ajattelun
omin vastuu paikantuu juuri tälle tasolle.

Jean-Luc Nancy's Ontology. Thinking as Ethos and Praxis

The article explores Nancy's assertion, in his Being Singular Plural, that the
ontology developed in it must, at the same time, be both an ethos and a praxis.
How are we to understand this claim? The question is approached by way of
Nancy's interpretation of Heidegger, as well as taking a closer look at his own
thinking of 'singular plural being'. The article focuses on the shared aspect
of the sense of being and its consequences for the philosophical text itself.
Here thinking is understood as an ethical and active relation to shared being,
as answering to and for its sense.

Login Form