Olemisen ainutkertaisuudesta ainutkertaisuuden politiikkaan: Parmenides, Heidegger, Nancy

Kirjoitus tarkastelee Martin Heideggerin myöhäisajattelussa esiin nousevaa olemisen ainutkertaisuuden (Einzigkeit, Einmaligkeit) teemaa ja sen edelleenkehittelyä Jean-Luc Nancyn ajattelussa. Teeman osoitetaan kytkeytyvän Heideggerin välienselvittelyyn filosofian esisokraattisen alun, erityisesti Parmenideen ajattelun kanssa. Parmenides ajattelee olemista kaikkiayksittäisiä ilmentymiään, "kuolevaisten" äärellisiä "näkemyksiä" (doksai) yhdistävänä absoluuttisen homogeenisena ja itseidenttisenä ilmeisyytenä (alētheia), todellisuuden puhtaana läsnäolona ajattelulle. Tätä vasten Heidegger ajattelee olemisen nimenomaan yksittäisten ilmentymiensä kontekstuaalisena ainutkertaisuutena, mielekkyystilanteiden ainutkertaistavana kontekstualisoitumisena. Nancy jatkaa ajatusta kuvailemalla olemista "ainutkertaiseksi-monikolliseksi" (singulier pluriel), mutta täydentää Heideggerin ajatteluun tunnetusti jäänyttä aukkoa soveltamalla ajatusta yhteisön ajattelemiseen ainutkertaisuuksien yhdessäolemisena ja keskinäisyytenä. Näin avautuva "ainutkertaisuuden politiikan" teema onkin viime vuosikymmeninä noussut mannermaisen poliittisen ajattelun keskiöön.

From the Singularity of Being to the Politics of Singularity: Parmenides, Heidegger, Nancy

The paper focuses on the topic of the singularity (Einzigkeit, Einmaligkeit) of
being in Martin Heidegger's later thinking and on its further development in
the work of Jean-Luc Nancy. The theme is shown to be connected to Heidegger's
conversation with the Presocratic beginning of philosophy, in particular with
Parmenides. For Parmenides, being is an homogeneous and self-identical level of
evidence (alētheia) comprehending its individual instances, the finite
"acceptances" (doxai) of the "mortals"; for Heidegger, being is precisely the
contextual singularity of situations of meaningful presence. Nancy continues
this line of thought in articulating being as the "singular plural," but also
fills in a famous lacuna of Heidegger's thought by applying this notion to an
articulation of community as the being-together of singularities. In recent
years, this problem of a "politics of singularity" has become a focal point of
continental political thought.

Login Form