Tiivistelmät

Tuleminen vailla toistoa

Tuleminen vailla toistoa. A. N. Whiteheadin prosessiontologia

Tarkastelemme artikkelissa Alfred North Whiteheadin prosessifilosofiaa sen keskeisten käsitteiden avulla. Vaikka moni Whiteheadin innoittamista tutkimussuuntauksista ja ajattelijoista on ollut viime vuosina suosittu myös suomalaisissa keskusteluissa, Whiteheadin itsensä filosofia on jäänyt Suomessa toistaiseksi suhteellisen tuntemattomaksi. Esitämme, että Whiteheadin metafysiikan peruselementit virittäytyvät keskenään kahdella tavalla. Yhtäältä hänen ajatteluaan määrittää aktuaalisten objektien ja ikuisten objektien välinen tulemisen ja katoa­misen prosessi. Whiteheadille maailma on prosessi: hän pitää prosessia todellisuuden perusluonteena. Hänen prosessiontologiansa kuitenkin erottaa muista niin sanotuista tulemisen filosofioista sen ”okkasionalistinen” painotus. Toisin kuin esimerkiksi Bergson ja Deleuze, Whitehead ei tarkastele prosessia jatkuvana elämän uusintamisena, muutoksena ja vir­taavuutena, vaan hetkellisten ja atomististen aktuaalisten tapausten tulemisena. Hänelle ei ole olemassa mitään tulemisen jatkuvuutta, on vain jatkuvuuden tuleminen. Toisaalta Whiteheadin metafysiikka keskittyy kokemuksen tarkasteluun ja subjektien ja maailman suhteeseen siinä. Hänen mukaansa subjektit eivät edellä kokemuksiaan eikä maailma ole kokemuksen ulkopuolinen passiivinen kohde, vaan molemmat, niin subjekti kuin koettu maailmakin, konstituoituvat kokemuksessa. Kokemus muodostaa minkä tahansa objektin edellytyksen: ei ole mitään kokemuksesta irrallista, ja asiat koetaan – ne tulevat – aina tietyllä tavalla.

Becoming Without Repetition. The Process Ontology of A. N. Whitehead

In this article, we examine the process philosophy of Alfred North Whitehead through its key concepts. While several of the authors and approaches informed and inspired by Whitehead have been much discussed in Finland, so far his own work has remained largely unexplored. We propose that the basic dynamics of Whitehead’s metaphysics are organised around two axes. On the one hand, his thought centres on the processes of becoming and perishing between actual entities and eternal objects. For Whitehead, the world is a process: he regards process as the most fundamental, pervasive, and elementary feature of reality. However, what distinguishes Whitehead’s process ontology from various other philosophies of becoming is its ‘occasionalist’ emphasis. In contrast to Bergson and Deleuze, for instance, he does not view process as the perpetual reproduction, change and flux of life, but as the becoming of punctual, atomistic actual occasions. For him, there is no continuity of becoming, but only becoming of continuity. On the other hand, Whiteheadian philosophy focuses on the relation of subjects and the world in experience. According to Whitehead, subjects do not pre-exist their experiences and the world is no passive object external to experience, but both subject and the world constituted in and by experience. Experience presents a prerequisite for the becoming of any object: ultimately, there is nothing apart from experience, and things are always experienced – they become – in some specific way.

Login Form