Tiivistelmät

Olemisen oikeudenmukaisuus

Lähtökohtanaan Jean-Paul Vernantin ja Albrecht Dihlen historialliset teesit artikkeli tarkastelee tärkeimpien ”lakia ja järjestystä” ilmaisevien käsitteiden (nomos, dikē) roolia esisokraattisten filosofien, erityisesti Anaksimandroksen, Herakleitoksen ja Parmenideen, ajattelussa. Arkaaisessa kreikkalaisessa ajatusmaailmassa sekä luonnon että ihmisyhteisön sisäinen tasapaino ilmentää moninaisen jumalmaailman ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Esisokraatikot ajattelevat todellisuutta eriytyneenä ykseytenä, jonka moninaisuutta sitoo yhteen yhtenäinen perusrakenne; tämän mallin uusi filosofia jäsentää uudesta polis-ajattelusta lainattujen käsitteiden avulla. Tämä esisokraatikkojen ”poliittinen ontologia” ja toisaalta nomoksen, yhteisöllisen normiston, enenevä ymmärtäminen inhimillisenä konventiona, mahdollistaa fysiksen ja nomoksen, ”luonnon” ja ”kulttuurin” välisen myöhemmän vastakkainasettelun.

The Justice of Being: Law and Order in the Presocratic Thinkers

Drawing on the work of Jean-Paul Vernant and Albrecht Dihle, the paper studies the role of the central terms for “law and order” (nomos, dikē) in Anaximander, Heraclitus, and Parmenides. In the archaic Greek world, both natural and communal order are understood in terms of an interaction between multiple divinities and humans. The Presocratics conceive being as a differentiated multiplicity that is ultimately unified by an inherent basic structure; this unitary model is articulated with the help of concepts deriving from new political discourse. The “political ontology” of the Presocratics, together with the emerging perception of nomos, the communal norm-system, as a human convention gives rise to the later contrast between physis and nomos, “nature” and “culture.”

Login Form