Tiivistelmät

Torailevien ystävysten leikistä

Torailevien ystävysten leikistä. Mitä merkitystä kauneudella voi olla tiedon mahdollisuudelle?

Tämä kirjoitus tarkastelee estetiikan roolia Kantin ja Wittgensteinin ajattelussa. David Belliä seuraten väitän, että Kantin ja Wittgensteinin jakama säännön soveltamisen ongelma saa molemmat filosofit etsimään ratkaisua ongelmaan esteettisestä arvostelmasta. Kirjoitus myös hahmottelee kantilaista ratkaisua puhtaasti semanttisten normien perustaksi Wittgensteinin myöhäisfilosofian kohdalla. Ehdotan, että Wittgensteinin syy korostaa kielen sääntöjä, kielipelejä ja hetkittäin myös kielipelien rajoja liittyy ajatukseen kielipelien sisäisestä tarkoituksenmukaisuudesta vailla pelin ulkopuolista tarkoitusta tai oikeutusta. Kyseessä on Kantin Arvostelmakyvyn kritiikin esittelemä arvostelmakyvyn muodollisen tarkoituksenmukaisuuden periaate, jonka tunnemme parhaiten kokemuksistamme taiteen ja kauniin kanssa.

On the Play of Two Quarrelling Friends: How Can Aesthetics be Relevant for the Possibility of Knowledge?

This paper discusses the role of aesthetics in the philosophy of Kant and Wittgenstein. Drawing on the work of David Bell, I argue that both seek to solve the problem of rule-following they share by appeling to the nature of aesthetic judgment. I also outline a Kantian explanation of the grounds of purely semantic norms as discussed by the later Wittgenstein. I suggest that Wittgenstein’s reason to emphasize the rules of language games and sometimes the limits of those language games lies in the Kantian undertones of his thought. The Kantian principle of the power of judgment, namely, purposiveness without purpose, offers an explanation of the normative force of the rules of language even when no language-independent justification for those rules is available.

Login Form