Tiivistelmät

Innoituksesta

 

Artikkelissa tarkastellaan innoitusta suhteessa sen filosofisiin tulkintoihin Platonista Hölderliniin ja Eugen Finkiin. Jos filosofian alkumyytti ihmetyksestä olemisen edessä johtaa – kuten Heidegger ajatteli – olemisen unohtamiseen, voisiko niin ikään kreikkalaisesta filosofiasta löytyvä ajatus innoituksesta (enthūsiasmos) kokemuksena etäisyydestä, joka sekä yhdistää että erottaa, sitä vastoin auttaa ymmärtämään eksistenssiä itsensä ulkopuolella olemisena? Jos innoitus tulkitaan Hölderliniä seuraillen transsendentaaliseksi tunteeksi, sillä on sekä eksistentiaalis-polittiset että eksistentiaalis-filosofiset seuraamuksensa. Ensimmäisiä tarkastellaan nojaten mm. Lyotardin näkemykseen entusiasmista poliittisen arvostelman mallina ja Didi-Hubermanin ajatuksiin ”aistittavaksi tekemisestä”. Jälkimmäinen näkökohta taas johtaa avaamaan uudelleen kysymyksen transsendenssista, nyt ymmärrettynä olemisen etäisyydeksi itsestään.

On Enthusiasm

The article analyses enthusiasm in relation to its philosophical interpretations from Plato to Hölderlin and Eugen Fink. If the myth of philosophy being born out of wonder in front of the fact that there is Being leads – as Heidegger thought – to the forgetting of Being, could the idea of enthusiasm (enthūsiasmos) as a sensation of distance that both unites and separates, also to be found in Greek philosophy, help us understand existence as a being-outside-of-oneself? If, following Hölderlin, enthusiasm is interpreted as a transcendental sensation it has both existential political and existential philosophical consequences. The former are examined with reference to Lyotard’s view of enthusiasm as a model for political judgment, and Didi-Huberman’s ideas on “rendering sensible”, among other things. The latter, on their part, urge us to reopen the question of the transcendental, now understood as Being’s distance from itself.

Login Form