Tiivistelmät

Sukupuoli Aristoteleen biologiassa

Artikkeli tarkastelee Aristoteleen eläintieteellisissä tutkimuksissa esitettyä teoriaa sukupuolisuudesta ja lisääntymisestä. Aristoteleen metafysiikan ja tieteenfilosofian keskeiset käsitteet samoin kuin antiikin elementtiteoria muodostavat olennaiset teoreettisen taustan biologisen sukupuolinäkemyksen analyysille. Erityisesti väitteet naarassukupuolisuudesta ”poikkeamana” sekä lisääntymisen aineellisena syynä ovat herättäneet paljon feminististä kritiikkiä, ja Aristoteleen biologiaa on syytetty perustavasta naisvihamielisyydestä. Artikkelissa esitetään tulkinta, jonka mukaan Aristoteleen teoria kylläkin perustuu sukupuolittuneille ja seksistisille lähtökohdille, mutta niistä ei kuitenkaan seuraa aivan niin kauaskantoisia seurauksia kuin feministisissä tulkinnoissa on usein esitetty. Erityisen tärkeää on korostaa biologisen reduktionismin puutetta: biologinen eriarvoisuus ei Aristoteleen teoriassa perustele eikä puolusta yhteiskunnallisia sukupuolirooleja.

Sex in Aristotle’s biology

 The article discusses the theory of sex and generation in Aristotle’s biology. The central concepts of Aristotle’s metaphysics and philosophy of science, as well as the Ancient element theory form an important backdrop for the analysis of sex in his biological theory. Feminist scholars have criticized particularly the notion of female “deformity” as well as the assimilation of the female sex with the material cause in generation, and Aristotle’s biology has often been called misogynic and biased. The article defends a reading according to which Aristotle’s theory is admittedly based on sexist presumption. This, however, does not lead to quite as far-reaching consequences as some feminist scholars have proposed. In particular, it is important to emphasize the lack of biological reductionism in his theory: biological inequality neither leads to nor justifies any social or political gender roles. 

Login Form