Tiivistelmät

Rajojen biopolitiikka: Tiedollinen alttius turvapaikkapuhutteluissa

Tämä artikkeli pureutuu turvapaikkapuhutteluissa toteutettavaan rajojen ruumiilliseen biopolitiikkaan. Rajojen ruumiillinen biopolitiikka viittaa hallinnollisiin käytänteisiin, joiden välityksellä kansallisen poliittisen yhteisön rajoja tuotetaan ja määritellään valtioiden rajojen sisäpuolella tapahtuvissa kohtaamisissa. Koska puhuttelujen merkitys on suuri sekä hakijalle että hallinnolliselle prosessille, esiintyy niissä tiedollista kamppailua turvapaikkakertomukselle annetuista merkityksistä ja tulkinnoista. Tekstissäni analysoin, millaisten ruumiillisten ja kielellisten käytänteiden kautta tieto hakijan kokemuksista ja niiden uskottavuudesta muodostuu. Jäsennän vallan ja tiedon yhteen kietoutumisen synnyttämää tilanteista jännitystä puhutteluiden aikana tiedollisen alttiuden käsitteen avulla. Turvapaikkapuhutteluissa tiedollinen alttius liittyy sekä turvapaikanhakijan asemaan suhteessa viranomaiseen että määritysprosessiin sisäänrakennettuun epävarmuuteen. Tekstissä tarkastellaan, miten osapuolten tiedollinen neuvottelu ja tilanteinen vallankäyttö tulevat esiin turvapaikanhakijan ruumiin saamassa kaksijakoisessa roolissa menettelyn aikana. Yhtäältä hakijan ruumis on uskottavuusarvioinnin kohde ja toisaalta se tuottaa turvapaikkakertomuksen sisäistä narratiivista koherenssia ja kommunikoi kokemuksiin liitettyjä merkityksiä.

The bodily biopolitics of bordering: Epistemic vulnerabilities in asylum interviews

The article explores the connections between the bodily biopolitics of bordering and asylum determination interviews. By such biopolitics I refer to administrative practices through which the borders of national political communities are produced during asylum interviews. What kind of verbal and corporeal practices are relevant in forming knowledge about experienced persecution and the legitimacy of the asylum claim? Through the notion of epistemic vulnerability, the article discusses the interactional dynamics during asylum interviews in the context of migration governance. This epistemic vulnerability leads to the applicant’s body gaining a dual function during the interviews: it represents a piece of evidence, but it also is an arena through which the asylum narrative is communicated.

Login Form