Tiivistelmät

Leirillä. Agamben ja aikalaisanalyysi

Tarkastelen artikkelissani Giorgio Agambenin biopolitiikan teoriaa. Avainkäsite on paljas elämä, johon tihentyy Agambenin ajatus, että nykyihmiset elävät olotilassa, jossa heidän poliittinen olemassaolonsa on muuttunut erottamattomaksi elossa olemisen tosiasiasta. Esittelen paljaan elämän politiikan käsitteelliset peruselementit (suvereeni, homo sacer, poikkeustila, leiri) ja korostan  Agambenin näkemystä modernin politiikan olemuksesta ja hänen aikalaisanalyysiään. Erityisesti tuon esiin potentiaalisuuden suvereenin vallan olemuksellisena piirteenä, ja esitän että suvereeni pitäisi käsittää olotilana tai asetelmana, ei niinkään instituutiona tai pakkovallan harjoittamisena. Lopuksi keskustelen Agambenin ajattelun ja käsitteiden osuvuudesta Mitchell Deanin,  Alessandro Dal Lagon ja João Biehlin empiiristen tutkimusten valossa. 

On the camp – Agamben and analytics of the contemporary

In this paper, I explore Giorgio Agambens’ concept of biopolitics. The key concept is ‘bare life’; it embodies the contemporary human condition in which the political existence of the human beings has become indistinguishable from the fact of being alive. I introduce the basic conceptual elements of the politics of bare life (the sovereign, homo sacer, the state of exception, the camp) and emphasize Agamben’s view of the essence of modern politics and his analysis of the contemporary. In particular, I highlight potentiality of an essential characteristic of sovereign power and suggest that the sovereign should rather be seen as a condition or configuration of being than as an institution or actual tyranny. Finally, I discuss the accuracy of Agamben’s concepts and thought by juxtaposing them to Mitchell Dean’s, Alessandro Dal Lago’s and João Biehl’s empirical social research.

Login Form